perjantai 20. maaliskuuta 2015

Lähipäivät 18.-19.3.2015 Kajaanissa

Edellisten lähipäivien aikaan flunssa voitti vahvaksi luulemani kehoni ja sairauspeti kutsui muutamaksi päiväksi ja pahimmoilleen juuri niiksi päiviksi, jolloin piti olla Kajaanissa.

Tämän poissaolon jälkeen tuntui mukavalta lähteä pitkästä aikaa kohti Kajaania – toki muitakin syitä matkassa on, sillä lähipiiriini kuuluva KAO:n ope sattumoisin asuu myös sillä suunnalla ;) Ja tällä kertaa tuntui hänen kanssaan vietettävä yhteinen aika entistäkin merkityksellisemmältä, olimmehan hänen edellisen Rovaniemen käyntinsä aikana löytäneet suhdettamme symbolisoivat rinkulat nimettömiimme :)


Tämänkertaisten lähipäivien teemat saimme etukäteen Tomin sähköpostin välityksellä ja siellä oli mukana muutama etätehtäväkin, mm. piti perehtyä Jarmon artikkeliin ”Kuka pelkää arvioijaa”.

Eka päivän aluksi saimme ikään kuin päivän avauksena pohdiskella pienryhmissä mm. miten olemme kokeneet arvioijakoulutuksen yms. Teema synnyttikin vilkkaan keskustelun ja sitä purettaessa tuli esille monia mieliämme askarruttaneita kysymyksiä. Itselleni juolahti mieleen arvioijakoulutukseen liittyvien tehtävien toimeksianto ja sen selkeys tai pikemminkin sen puute. Tuntui hiukan vaikealta hahmottaa, varsinkin alkuvaiheessa, mikä on tehtävän tavoite. No, totta kai se ajan myötä on itse kullekin selvinnyt, kenelle paremmin ja kenelle vähän heikommin, mutta tuloksia ollaan jo aikaan saatu. Itse asiassa olen jo onnistunut tekemään kaikki tehtäväni hyväksytysti. ;)

Jotain oppia pitää aina ottaa menneestä elämästä ja tässä tilanteessa tehtävien suorittamiseen liittyen hyödynsin Puolustusvoimien palveluksessa opittua 3M-menetelmää ryyditettynä arvioijakoulutuksen myötä puseroon tarttunutta ohjetta mielikuvituksen käytöstä. Tämä toimintamalli tarkoittaa sitä, että kirjallinen tehtävä on hoidettava
1. Määräaikaan mennessä,
2. Määrämuotoisena ja
3. Määrämittaisena
ja lisättynä
4. Mielikuvituksella
Ja niinpä saadaan aikaan se, mikä oli tarkoituksenakin :)


Toinen päivä toi mukanaan konkreettista toimintaa aamun aloituksena olleiden alustuksien jälkeen. Aamulla keskusteltiin myös Jarmon artikkelista ja minun ajatuksiini tuli väistämättä peilaaminen entiseen työelämääni ja vielä nykyisessäkin työelämässä eri tilaisuuksissa johtajina/kouluttajina toimivien henkilöiden toiminnassa havaittavaa artikkelissa mainittua väärää vallan käyttöä. Mielestäni silloin, kun henkilö ei hallitse aihettaan tai hän omaa ”ei niin täydellisen” itsetunnon, on vaarana syyllistyä tuollaisen väärän vallan käyttöön, jota joissain tilanteissa voidaan kutsua jopa simputukseksi. Sellaiseen ei enää nykymaailmassa sivistyneessä valtiossa pitäisi kenenkään syyllistyä.

Tämän pohdiskelun jälkeen saimme toteuttaa itseämme ryhmissä ja tehdä sitä kuuluisaa kolmatta (tai neljättä) saraketta tutkinnon perusteiden itse valittuun osaan. Ja joillekin se kävisi jopa HOT:iin kuuluvana 3.tehtävänä, mikäs sen mukavampaa. :)

Itse työstin Erä- ja luonto-oppaan kohdan ”3.13 Kansainvälisten asiakkaiden opastaminen luonnossa”. Kyseinen aihe oli jo aiemmin kiinnostanut senkin takia, että koin sen osa-alueen olevan itselläni heikoimmalla tolalla ja tällä tavoin voisin sitä kehittää. Tuotoksen sainkin päivän mittaa valmiiksi ja siitä sain myös Jarmon kanssa keskustella hänen kierrellessään seuraamassa työskentelyämme.

Molempien opettajien, Jarmon ja Hannun, kannustava asenne koko päivien ajan ja toki muulloinkin on rohkaissut minua ja varmaan muitakin toteuttamaan perusteellista ja laadukastakin työtä tehtävien parissa. Ajoittain alkaa tuntua siltä, että ehkä minäkin voin olla ammattitaitoinen arvioija tämän koulutuksen jälkeen, vaikka sitä rohkeni koulutuksen alkuvaiheessa hiukan epäillä kuullessani muiden opiskelijoiden kokemuksen ja taidon kyseisellä alalla…

Vielä kerran lähipäiville ja sitten vielä Ouluun pistämään pinssit paitaan ja kentälle!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Tutkintotilaisuuden seuraaminen

Seurasin Tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkinnon tutkintotilaisuutta pohjoisessa. Tutkinnonosana oli pakollinen osa Johtaminen ja kehittäminen maaseutuyrityksessä. Tutkintotilaisuus toteutettiin tutkinnonsuorittajan omassa yrityksessä, jossa tutkinnonsuorittaja oli aloittanut yrittäjänä reilu vuosi aiemmin.

Tutkintotilaisuus osoitti, että tutkinnonsuorittaja joutuu ihan oikeasti paneutumaan tutkintotilaisuuteen valmistautumiseen ja osaamisen hankkimiseen. Tutkinnon suorittajan kannalta tutkintotilaisuuden toteuttaminen omassa yrityksessä on vaivattomin ja helpoin tapa, mutta arvioijalle se on todella raskasta. Työelämälähtöisesti toisin on kuitenkin vaikea toimia ja täytyy nostaa hattua arvioijille, jotka ajavat huonokuntoisia pikkuteitä toisinaan hyvin epäinhimilliseltä tuntuviin kellonaikoihin ja hyvinkin kauas - vain päästäkseen tutkinnonsuorittajan yritykseen seuraamaan tutkinnon suorittamista työelämän oikeissa tilanteissa.

Matka kotiin oli pitkä, tie oli pimeä, mutta matka silti mukava. Keskustelimme autossa paljonkin tutkintotilaisuuksista ja minulle vahvistui käsitys siitä, että erittäin oleellinen asia arvioijalle on alan ammattitaito. Minun olisi ollut ihan mahdotonta toimia arvioijana tutkinnonosassa, kun en edes tuntenut ammattitermejä. Mutta henkilökohtaistamisessa ja tutkintotilaisuudessa mukanaolo avasi minulle siitä huolimatta järjestelmän mahdollisuuksia ja toimintaperiaatteita hyvin. Kaiken kaikkiaan valaiseva kokemus - ehdottomasti kehittämistehtävistäni konkreettisin ja avartavin.



Kauas oli hyvin pitkä matka, mikä yllätti jopa reissaamiseen tottuneen KOTU-päällikön

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Arvioijakyselyn vastaukset

Tein kolmantena kehittämistehtävänäni kyselyn luonto- ja ympäristöalan arvioijille tutkintotilaisuuksien kulusta, arvioinnista ja perehdyttämisestä. Pääsääntöisesti toimintaan oltiin tyytyväisiä vaan edelleen kehittämistarpeita nähtiin perehdyttämisen toteuttamisessa sekä näyttösuunnitelmien sirpaleisuudessa.

Kehittämistehtävän kirjoittaminen oli todella mielenkiintoista vaikka vastaajia kyselyllä oli vain viisi. Kysely lähetettiin kymmenelle arvioijalle, mutta vastauksista pystyi jo tällaisen otannan pohjalta nostamaan esille tiettyjä toistuvia toiveita ja kehittämiskohteita. Laajemman raportin toimitin oppilaitoksen edustajalle sekä NTM-koulutuksen opettajalle Jarmolle.

Nyt on jäljellä enää yksi kehittämistehtävä ja tutkintotilaisuuden seuraaminen, jotka ovat vuorossa loppuviikosta. Yllättävän vähiin käy koulutus vaan mielenkiintoisia hetkiä olen uusien asioiden parissa saanut viettää.

Vaka Vanha Väinämöinen ja Kokko-lintu kenties perehdytystilaisuudessa.